Niin siinä vain kävi, että loppuvuoden kiireet iskivät kynän (tai pikemminkin näppäimistön)käyttäjään ja kompostimme lipsahti pois parrasvaloista. Onneksi pieneliöt eivät olleet tuosta moksiskaan ja elämä säiliössä jatkui entisellään, loppuvuoden pakkasista huolimatta. Ihan koko aikaa en malttanut olla möyhimättä astiaa vaan loppusyksystä kääntelin sitä päältä käsin aika ahkeraankin. En ole koskaan täyttänyt  kompostiani 'kirja kädessä', kuivaa ja tuoretta materiaalia vuorotellen, joten päädyin takaisin vanhaan tapaani sekoittaa pintakerrokset aina silloin tällöin.

Joululomalta palatessa on aina ollut edessä puoli vuotta seisoneen kakkoskompostorin tyhjennys valmiista humuksesta ja uuden kompostikierron aloitus. Nyt oli takapiha kuitenkin täynnä lunta eikä se meinannut millään sulaa pois! Vilukissana odotan puutarhatöihin aina aurinkoista tyyntä päivää (kyllä niitä Belgiassa on, paljonkin).

Lumien lopulta suliessa suli myös jää pienestä lammestamme. Katsastin kalojen kunnon ja koin pienen järkytyksen: vedessä köllötti puolisen tusinaa isoa sammakonkorstoa! Invaasio oli ilmeisesti väliaikainen sillä parin päivän päästä olivat viimeisetkin kadonneet. Mieluusti olisin muutaman pitänyt, etanapopulaation kurissapitämiseksi.

Kompostin kannen alapinnalla majailee aina muutama lihaisa 'limaska', mutta muitä ei-toivottuja vieraita kärpästen lisäksi ei ole onneksi ilmaantunut. Kerran ilmestyi kontiaisen eli maamyyrän multakasoja kukkapenkkiin mutta kun multakasa ilmestyi kompostin juurelle, päätin häätää otuksen. Sekin onnistui eläinystävällisesti, laitteella joka lähetti puolen minuutin välein tärinän maan alla. Myyrä muutti hiljaisempaan puutarhaan.

Sen sijaan luen kompostin liero- ja hyönteispopulaation ansioksi muutamat tervetulleet pihavieraat: peukaloinen ja punarinta pyörivät pihanperällä ja viime vuonna ilmestyi siili kahden poikasensa kanssa. Elämme toivossa nähdä lisää sammakoita tai vaikka rupikonna.