Niin siinä vain kävi, että loppuvuoden kiireet iskivät kynän (tai pikemminkin näppäimistön)käyttäjään ja kompostimme lipsahti pois parrasvaloista. Onneksi pieneliöt eivät olleet tuosta moksiskaan ja elämä säiliössä jatkui entisellään, loppuvuoden pakkasista huolimatta. Ihan koko aikaa en malttanut olla möyhimättä astiaa vaan loppusyksystä kääntelin sitä päältä käsin aika ahkeraankin. En ole koskaan täyttänyt  kompostiani 'kirja kädessä', kuivaa ja tuoretta materiaalia vuorotellen, joten päädyin takaisin vanhaan tapaani sekoittaa pintakerrokset aina silloin tällöin.